Vaahteranlehtiä oli maassa puiden juurilla,mutta vielä puissakin piirtymässä sinistä taivasta vasten kaiken kirjavina.Vanha ruustinna Fredrica seisahtui kujan alkuun ja huokaisi hymynkare suupielessään.Näky,jonka hän oli jättänyt taakseen pian miehensä hautajaisten jälkeen,ei ollut juurikaan silmää hivellyt.Hiiltyneet,mustuneet hirret ja surkea rojukasa pappilan päädyssä.Tulipalo,joka oli saatu kuriin viime hetkellä,oli ehtinyt kuitenkin riehua tuhoisasti vanhan puurakennuksen huoneissa.Ripeillä talkoovoimilla oli pappila saatu uuteen uskoon,entistä komeampaan loistoonsa,tuumasi Fredrica,suoristi selkänsä ja lähti astelemaan rivakasti kohti taloa.
Voi kuinka kaunis ruustinna-rouva hienossa pitsikauluksisessa(!huomasin :)) puvussaan :D Sulla on niin runollinen tapa kirjoittaa tarinaa <3 Ihana päästä näkeen se pappila, PITÄKÄÄ KIIRETTÄ :D
VastaaPoistahih,pitsikaulukset on aivan mainiot ;))
VastaaPoista