Taulut

Joulukalenterin melkein viimeisestä luukusta paljastui aivan mahtavat taulut Vaahteravaaran pappilaan.Nämä löytävät tiensä kyllä näkyvälle paikalle,ovathan ne näyttäviä molemmat.Suuret kiitokset Villa Lumililjaan!

Joulukiireitä

Pappilassa on puuhattu ahkerasti joulusiivouksen merkeissä.Tämäkin kuuralehdon Anjan tekemä upea matto pääsee paukkupakkaseen tuulettumaan.Matto löytänee paikkansa valmiista talosta ihan varmasti.Kelpaa siinä tassutella.
Jälleen kerran kiireinen päivä on painumassa mailleen ja pehmeä hämärä laskeutuu talon jokaiseen sopukkaan.Salaperäinen hetki ennen viimeisen kynttilän sammumista,pehmeän valon katoamista hämärän uneliaaseen syliin.

Hämyisiä hetkiä

Ruustinna Katariinalla ei ole toivoakaan päästä ulkoilemaan,niin sankaksi on lumipyry yltynyt ulkona.Koko Vaahteravaara näyttää pian hautautuvan lumeen.Lapset ihmettelevät ikkunoihin piirtyviä kuuran kiemuroita ja tähtiä.Ikkunalaudoillakin on lunta.Siellä täällä risteilee tiukkaan tallattuja polkuja,jotka pian taas hukkuvat uuden myräkän alle.Katariina tutkii uusia kauniita vaunuja,joissa voisi pikku-Jaakkoa tuuditella.Ja siellähän se pienokainen tuhisee,pitsityynyllä vailla huolta huomisesta saatika ulkona pyryttävästä lumesta.
Suunnaton iso ja lämmin kiitos upeista vaunuista Kuuralehdon Anjalle.Ensimmäinen joulukalenteriluukku oli unohtumaton!Näiden arvoa ei voi rahalla mitata!

Adventtisunnuntaina

Syksyn vaihtuminen talveen tapahtuu aina odottamatta.Niin myös Vaahteravaarassa.Aamulla koko pitäjä viimeistä torppaa myöten oli saanut valkean hunnun.Koko maailma oli uusi ja koskematon,vielä hetken,ennenkuin ohuet savujuovat alkoivat piirtyä taivaanrantaan.Pappilassa Wenla oli herännyt aikaisin ennen kukonlaulua ja kipaissut saliin.Hän oli päättänyt aloittaa joulukoristeiden askartelemisen ihan ensimmäisenä.Talossa olikin hiiskumattoman hiljaista lukuunottamatta keittiöstä kuuluvaa uuninluukun kolinaa.Anelma siellä sytytteli tulia."Jospa leikkelisin tästä sydämiä...."miettii Wenla ja päättää piilottaa aikaansaannoksensa toisilta.Tyytyväisenä tyttö heiluttelee paljaita varpaitaan ja tummaa,että hiusten letitys on tehtävä uudelleen,sillä kohta lähdetään kirkkoon,eikä mummi takuulla hyväksy näin huonosti tehtyjä lettejä.Totta tosiaan,kirkonpenkissä pitää olla siistinä ja kauniina,posket punaisina!Ovi narahtaa ja Wenla lähtee kampaamaan hiuksiaan.

Vihdoinkin kotona!

Ensimmäinen ilta Vaahteravaarassa kääntyy iltaan ja Fredrica pääsee omaan makuuhuoneeseensa.Tyytyväisenä hän levittää uuden peitteen sängylleen ja toteaa hyvillään,että uunissa palaa iloisesti rätisevä tuli.Myös taidokkaasti tehdyt koristetyynyt on Fredrica saanut matkansa varrelta,ystävältä lahjaksi.
Kuunnellessaan ulkoa kantautuvaa tuulen ulvontaa,hän on tyytyväinen muistaessaan lämpimät peitot,jotka on hankkinut lapsenlapsilleen.
Kirja jää kesken,sillä matka vaatii veronsa ja vanha ruustinna nukahtaa syvään uneen.Koko pappilanväen uinuessa alkaa ulkona myrskytä ja ennekuin aamu sarastaa,on maa saanut valkean peitteen.

Iltakahvilla

Lasten viimein nukahdettua,pääsee vanha ruustinna kahville Katariinan ja Aleksanterin seurassa.
"Tämä teekalusto löytyi eräästä hurmaavasta liikeestä ja ajattelin,että se sopii tänne kuin nakutettu silloin,kun vietetään lastenjuhlia tai syntymäpäiviä,"Fredrica tuumaa ja hörppää kahvia onkipoika-kuvioisesta kupista.
Katariina hymyilee taas ja muistelee,miten paljon Fredrica pitää lasten kanssa touhuamisesta ja juhlien järjestelemisestä.Joulun aika toisi tullessaan varmasti monia hauskoja iltoja.
Aleksanteri on tyytyväinen saatuaan äitinsä kotiin,sillä tämän matkustelu on tuottanut päänvaivaa.Tiuhaan tahtiin majapaikkaa vaihtanut vanha ruustinna on vihdoin saapunut kotiin,eikä häntä ihan helpolla päästettäisikään seuraavalle matkalle.

Yllätyksiä joulua varten

Fredrica-mummi on löytänyt matkan varrelta ihanat jouluenkelit,jotka saavat paikkansa pappilan salista heti ensimmäisenä adventtina.Lasten ihastuksella ei ole rajaa.Mummin matka-arkku on varsinainen aarrearkku!
Kun enkelit on saatu takaisin pakettiin,alkaa mummin kummitusjuttu,kunhan Pena ensin varmistaa,ettei äiti ole kuulemassa....

Mummin matka-arkun sisältö...

Niin pian kun Vaahteravaaran lapset huomaavat mummin tulleen kotiin,yltyy riemu niin rajattomaksi,ettei sillä ole mitään määrää.Vielä nukkumaan mennessäkin mummin on oltava mukana.Kaikki lapset pakkautuvat tyttöjen makuuhuoneeseen kuuntelemaan tarinoita ja tutkimaan,mitä merkillistä mummin matka-arkussa oikein on.
"Kaikki jotka menevät kiltisti vuoteeseen,saavat keksin.."lupaa mummi ja niinpä väki onkin äkkiä peittojensa alla.
"Mummi kerro kummitusjuttu..."kuuluu pikku Matildan peiton alta.

Fredrica

Vaahteranlehtiä oli maassa puiden juurilla,mutta vielä puissakin piirtymässä sinistä taivasta vasten kaiken kirjavina.Vanha ruustinna Fredrica seisahtui kujan alkuun ja huokaisi hymynkare suupielessään.Näky,jonka hän oli jättänyt taakseen pian miehensä hautajaisten jälkeen,ei ollut juurikaan silmää hivellyt.Hiiltyneet,mustuneet hirret ja surkea rojukasa pappilan päädyssä.Tulipalo,joka oli saatu kuriin viime hetkellä,oli ehtinyt kuitenkin riehua tuhoisasti vanhan puurakennuksen huoneissa.Ripeillä talkoovoimilla oli pappila saatu uuteen uskoon,entistä komeampaan loistoonsa,tuumasi Fredrica,suoristi selkänsä ja lähti astelemaan rivakasti kohti taloa.

Matka-arkku

Sitten tapahtui se,jota oikeastaan oli odotettu koko loppukesä ja syksy.
Vaahteranlehtien hehkuessa kaikkein värikkäimmässä loistossaan kaikenkirjavina,kuului jälleen kärrynpyörien rapinaa pihatiellä.Kärryt pysähtyivät ja ajuri kantoi matka-arkun eteiseen.
Katariina seisoi pitsiverhon takana,sydän ilosta pakahtumaisillaan.Kukaan lapsista ei ollut vielä kuullut,että joku oli tulossa.Ainoastaan Katariina oli osannut aavistaa päivälleen oikein ja siitä syystä keittäjä Anelma oli tehnyt töitä jo edellisestä illasta asti.Talossa tuoksui tuore leipä ja ilmassa leijui odotus.
Ajuri kärryineen ajoi tiehensä.Matkustaja,joka näiden kiesien kyydissä oli saapunut,halusi aina välttämättä jäädä kyydistä ensimmäisten vaahteroiden kohdalla ja kävellä koko kujan saadakseen katsella rauhassa mäellä kohoavaa taloa...

Uusi sängynpeite

Katariina petasi kiiren vilkkaa kauniin valkean peitteen makuukammarin parisänkyyn.Tämä peitto oli erityisen mieleinen,koristeltu erikoisilla kirjonnoilla,joita ei vielä Vaahteravaarassa ole nähty.
Peitteistä suuri kiitos Kisumumman kammariin!

Merkillinen paketti

Vaahteravaaran porstuaan tuotiin erikoinen postilähetys.Ruskea paketti näytti matkanneen kaukaa,kaupungista nimeltä Pori.Se herätti kummastusta pappilan väessä.
Kun Katariina tutki tarkemmin lähettäjän nimeä,hänen huulilleen ilmestyi salaperäinen hymy.
Paketti aukaistiin....ja sieltä paljastui tiukkaan kääröön käärittyjä virkattuja peittoja.Lapset olivat hetken aikaa innostuksesta sekaisin,kunnes Katariina selvitti,ettei peittoja ole tarkoitettu majaleikkeihin,vaan lämmittämään syksyisinä iltoina.

Syyskuisena iltana

Katariina kiillottelee aterimia tulevaa illallista varten.Samalla testaillaan tuoleja,sopivatko ne ruokasaliin.Lasivadille asetellaan varmasti hedelmiä tai muita herkkuja.

Vaahteravaaran historia

Nyt,kun itse talo on todellakin nousemassa,ajattelin kertoa vähän tämän projektin syitä ja historiaa.
Olen aina halunnut "ison ja vanhanaikaisen" nukketalon.Koko ikäni olen rakennellut jos jonkinlaisia asumuksia ja nukketaloja.Pienten talojen viehätys on säilynyt ja tulee varmaan säilymään aina.Ajatus minihuoneesta,joka hämää aitoudellaan ja saa katsojan miettimään,onko kyse 1:1 huoneesta vaiko sittenkin nukketalon huoneesta,on kerta toisensa jälkeen vienyt mukanaan.
Itse en kyllä koe pystyväni luomaan täydellisiä kokonaisuuksia tai asetelmia,mutta kuitenkin siinä on se lumous joka saa valtaansa.Mielikuvitus ja jonkinlainen pako arjesta,jos ei nyt satumaailma,mutta kuitenkin jonkinlainen henkinen varaventtiili.Sitähän se on.
Vaahteravaara eli ajatuksissani ensin suurena kartanona,se oli "se iso talo" jota alkaisin tekemään mummonmökin jälkeen.Tarinana Vaahteravaara kaiketi pohjautuu erääseen kertomukseen,jota nuorena tyttönä kirjoitin,mutta kuitenkaan se ei ole sama tarina.
Ensimmäinen asukas Vaahteravaaraan oli ruustinna Katariina sekä perheen tytär Senni,jotka saapuivat Englannista.Sen jälkeen nukkeväkeä tulikin tupaan tasaiseen tahtiin.Talon isäntä löytyi vuosi sitten syksyllä Kiseleffin talosta ja mietteliäs ilme nuken kasvoilla kertoi,että on kyse hiukan henkevämmästä miehestä ja niinpä Aleksanteri löysi tiensä Vaahteravaaran isännäksi,rovastiksi ja seurakunnan rakastetuksi sielunpaimeneksi.Lapsia talossa on koko liuta,kuten myös eläimiä ja palvelusväkeä.
Omistan muistikirjan,johon olen inspiraation iskiessä kirjoitellut tarinoita pappilasta,sen henkilöistä ja tapahtumista.Osa näistä päätyy varmasti blogiinkin,joskaan eivät täysin samassa muodossa.
Kun olin päättänyt tehdä ison talon ja aukkaatkin olivat valmiina,piti keksiä vielä nimi talolle.Listasin kaikki lempiasiani vihkoon ja raapustelin niistä eri yhdistelmiä.Listalla oli mm.mansikka,pihlaja,syreeni,puolukka jne jne sekä erilaisia loppuosia kuten "-notko","-niemi","-mäki" jne jne.Näitä aikani kikkailtuani löytyi nimiyhdistelmä Vaahteravaara,joka tuntui parhaalta.
Isot vanhat vaahterat kuuluvat lempiasioihini eittämättä.Lapsuuteni mummilasta ne juontavat juurensa tähän tarinaan.Kuvittelen,että pappila sijaitsee korkealla mäellä,jolle johtaa vanhojen vaahteroiden reunustama kuja.Mäeltä näkeekin sitten kauas,Vaahteravaaran kylälle sekä niemennokkaan asti.Tässä vaiheessa ei varmaan tarvitse enään edes mainita,että talo,joka mäellä kohoaa on iso vanha puutalo ja väritykseltään punainen,valkoisin ikkunanpielin.Piha-alueeseen kuuluu mm.mainittava puutarha sekä taustalla humiseva metsikkö....

Salin pöytä

Ruokasalin pöytä "nousi jaloilleen",vaikka kaipaakin vielä vähän entrausta.Kuvassa on mittasuhteita hahmottamassa Lumouksen tuolit ja astiat.Mutta kyllähän siinä passaa nyt viettää vaikka Aleksanterin nimipäivää :)
Pöydän ympärille tulee yhteensä kymmenen tuolia ja olen vihdoin päässyt selvyyteen siitä,millaiset tuolit hankitaan.

Makuukammarissa

Kyllä nyt kelpaa Aleksanterin ja Katariinan kömpiä unten maille,kun on uusi patja ja tyynyt.(peitto on lainassa mummolta)Suuri osa pappilan huonekaluista on hyvin wanhoja,kuten kuvasta näkyy ;)

Elokuisena iltana

Vaahteravaaran kalasataman pikku kellotorni käy jo iltapäivää.Taivas näyttää vielä pilvettömältä,mutta jossain niemennokan kuusien takana taivas tummuu ja kuuluu etäistä ukkosen jylinää.Kalastajat korjaavat tavaroitaan ja tekevät lähtöä,kun ohiajava mies kysyy suuntaa pappilaan.Kärryillä keikkuu suuri laatikko,jonka sisällöstä ei kenelläkään ole epäilystäkään.Ajuri saa ohjeet ja pian saapuu Vaahteravaaraan uuden uutukainen piano...

Vipeltäjä

Elokuun illat hämärtyvät ja Katariina sytyttää kynttilän.Pappilassa valvotaan vielä,sillä Aleksanteri on tulossa kotiin.Päivä on ollut loppukesän tapaan paahtavan kuuma ja Katariina nauttii viilenevästä illasta sekä sen pehmeästä hämärästä.
Kohtapuoleen näkyy lyhdyn valoa ja kärrynpyörät narisevat hiekkatiellä.
Aleksanteri on kotona,mukanaan mitä hassuin tuliainen:pieni mustavalkoinen vikisevä koiranpentu!

Liinavaatekomerolla

Kirkastussunnuntain aamuna ruustinna käy itse tarkastamassa valkoisen pitkän pitsiliinan,joka laitetaan salin pöydälle.Pikku-Greta on oiva apulainen.Tämäkin liina on saatu pappilaan lahjoituksena Kuuralehdosta.

Katariinan mietteitä

Aleksanteri viipyy matkalla.Katariinaa vaivaa hienoinen levottomuus,vaikka tietääkin sen olevan turhaa.Iltasella ei kuitenkaan tule uni ja niinpä hän kuljeskelee huoneesta toiseen mietteissään.Jostain syystä pesupöydällä on lasimaljakko."Tämä taitaa olla se,jonka saimme Kuuralehdosta",muistelee Katariina ja tuumaa,että huomenna siihen haetaan ruusuja salin pöydän koristeeksi.
Joku on unohtanut nuotit pesupöydälle.Katariina miettii,onko liian myöhäistä käydä istumassa pianon ääressä...

Piikalikka

Katariina tunnetaan lempeänä ja auttavaisena.Niinpä eräs vanha muori ei epäröinyt pyytäessään apua häneltä.Oli käynyt niin,että pikku-Greta oli jäänyt orvoksi,eikä hänellä ollut paikkaa minne mennä.Katariina otti tytön hoiviinsa,ompelutti tälle uudet vaatteet ja tyttö löysi paikkansa pappilan keittäjän hoivista.
Vaahteravaarassa oli tulipalon jälkeen enemmän tekemistä kuin tavallisesti ja reipas käsipari oli tarpeen.Katariina sai huomata,että pikku-Greta oli näppärä ja nopea auttamaan kaikenlaisissa asioissa.

Matildan villatakki

Aleksanterin ollessa poissa kotoa,on Katariinalla toisinaan kädet täynnä työtä.Lapsikatraan vaatetuksessa auttaa Katariinan Martta-äiti,joka on ommellut jos jonkinlaisia leninkejä tyttölapsille.Tällä kertaa kirkkoon lähtiessä Matilda pukee valkoisen villatakin ja hiippa-hatun,jotka ovat oikein suloiset.Kirkkokansa hymyilee nähdessään Katariinan ja lapset,sekä tämän pikkuisen Matildan,pyhävaatteisiinsa pukeutuneena.

Lähdössä

Toisinaan Aleksanterilla on taipumus vaipua mietteisiinsä niin,ettei hän juuri huomaa ympäröivää maailmaa.Syvän pohdinnan tuloksena saattaa olla päiväkausia kestävä muistiinpanojen merkitseminen.Tällä erää kuitenkin rauhallinen hetki on ohi,sillä kinkerikierros pitäjällä on alkamassa.Matka-arkku on pakattuna eteisessä.Katariina hyvästelee miehensä ja antaa muutaman ohjeen ja neuvon.Kärryjen pyörät rapisevat jo hiekkatiellä ja hetken kuluttua Aleksanteri on poissa.Katariina sulkee pappilan oven ja puristaa suurta avainta,joka riippuu hänen vyötäröllään.

Vaahteravaaran tarina alkaa...

Elokuun viimeisten päivien aurinko valaisi lämpimällä hehkullaan pappilanmäkeä.Vaahteravaaraksi sitä oli sanottu niin kauan kuin muistettiin,sillä mäkeä ylös polveileva hiekkatie oli suurten,vanhojen vaahterapuiden reunustama.
Pappila oli myös sijainnut tuolla paikalla aina.Punainen rakennus valkoisine ikkunapuitteineen näytti sekä kauniilta että kodikkaalta paistatellessaan siinä auringossa.
Vaahterakujan alkupäästä saattoi nähdä osan pappilan kattoa sinistä taivasta vasten.Kylän lapsilla oli tarinansa,jonka mukaan pappilan Veera olisi kiivennyt tuonne katolle naapurin poikien yllyttämänä.Kerrottinpa vielä Veeran riisuneen kenkänsä ja sukkansa,kiivenneen katolle sanaakaan sanomatta ja seisseen siellä siihen asti,että itse pastori saapui pihamaalle tytärtään etsimään.Silloin piti kylän lasten ottaa jalat alleen,eikä siis kukaan ollut näkemässä,että Veera laskeutui alas katolta yhtä ylväästi kuin oli sinne päätynytkin,solmi kenkänsä kiinni ja katsoi isäänsä silmiin.Olisi voinut kuvitella,että tästä seuraisi vähintäänkin korvatillikka,selkäsauna tai muu vastaava.Sen sijaan pastori tyttärineen käveli käsikynkkää sisälle taloon loppukesän auringon heitä lämmittäessä.

Tätä kaikkea Aleksanteri muisteli ja mietti,seistessään siinä pappilan pihamaalla katselemassa taloa.

Katariinan kevätleninki

Katariina sai tutulta ompelijalta uuden kevätleningin.Kangas PeeKaalta.

Matildan päivän iltana

Matilda vietti tänään nimipäiväänsä ja sen kunniaksi eilen illalla alettiin suunnittelemaan asua myös pikku pallerolle.Alushame ja pöksyt siinä on,muut puuttuu vielä.

Malwinan mekko

Malwinalle valmistui myöhäisenä iltahetkenä sinivalkoraitainen asukokonaisuus.Pitsi on vanhasta nenäliinasta.Alushousujen kangas ei ole paras mahdollinen,eli pöksyt menee vielä vaihtoon.

Malwiina ja Mathilda

Tänään saapui postin mukana kaksi tyttöä,päät pyörällä pitkästä matkasta.
Mathilda oli niin likainen,että Katariina komensi oitis tytön pesulle.Myös Malwiina oli pesun ja puhtaiden vaatteiden tarpeessa.Onneksi mummo ja sukulaistyttö olivat hyvää matkaseuraa!Kiitokset Länsitupaan...

Pastori Aleksanterin ajatuksia

Aleksanterilla aika matelee.Piti lainata appiukolta kelloa,että pysyy ajantaju selvillä,sillä virantoimituksessa menee aikaa,samoin pappilan kunnostamisessa.Tällä hetkellä arveluttaa,saadaanko pappila kuntoon pääsiäiseksi,jolloin on tarkoitus järjestää pääsiäisseurat perinteiden mukaan Vaahteravaarassa.Nähtäväksi jää...

Selman uusi leninki

Pappilan Selma sai mummon ompelemaan itselleen jälleen uuden leningin.Tällä kertaa kankaana on ihanan keväinen ruutukangas.Kelpaa siinä Selman tanssahdella.

Katariinan koti-ikävä

Ruustinna Katariina hoivaa pikku-Jaakkoa ja miettii,koska perhe pääsee muuttamaan pappilaan Vaahteravaaraan.Tuhoisa tulipalo on riehunut vanhassa pappilassa ja sitä korjataan parhaillaan koko kirkonkylän miesten voimalla.Pappilan väki on hajallaan,kuka missäkin.
Aleksanterin vanha äiti on toisen poikansa perheen luona,palvelusväki kotipirteissään odottamassa,Katariina lapsikatraineen vanhempiensa luona odottamassa.Ja odottavan aika on pitkä.
Katariinan vanhempien mökki ei ole suurella tilalla pilattu,ainakaan kun pirtissä juoksentelee lapsia kuusi tai seitsemän.Vai enemmän?
Katariina haaveilee pääsevänsä pian kotiin,jotta asiat saataisiin taas normaaliin ruotuun.Tekemistä olisi niin paljon.